Reportaaseja vuosilta 1999-2011

JOHTAJISTO WEEKEND IN DÅVITS// 30.07.1999 – 01.08.1999

Tuli ja meni! Johtajisto kokoontui Dåvarille viikonlopuksi pohtimaan lippukunnan asioita ja samalla tietysti pelaamaan Trivialia. Paikalle oli raahautunut lippukunnan johtajistoa jonkun verran, mutta eräiden henkilöiden poissaolo loisti kuin kuu taivaalla… Suuria päätöksiä ei tehty, mutta pieniä tittelin viilauksia kuitenkin. Suurimmin viilaukset näkyvät lähinä vartionjohtajien muutoksina. OEK:ssa aloitti nyt kolme tuoretta ja innokasta vartionjohtajaa. Laumanjohtaja puolella ei sen kummenpia tapahtunut. Muuten kaikki isot ”virat” pysyivät samoina. Samalla vahvistettiin myös syksyn -99 toimintakalenteri eli ”Sulkasato”. Mikäli poissaolijoita vaivaa oma kohtalonsa lippukunnan hierarkiassa niin rohkeasti vain puhelimen varteen ja soitto LPKJ:lle. Semmosta tälläerää. Ja kaikki OEK:n johtajathan tapaavat seuraavan kerran kootusti Espoon Punasessa kisaamassa!

-Toni Sädevuo

_______________

ESPOON PUNANEN -99// 18.09.1999 – 19.09.1999

Hyvät säät saattelivat tämän vuoden Espoon Punaista. Lähdössä tehtiin kynttilänjalka ja sitten oli pisterastit ekalle rastille, paitsi että kultainen sai kävellä ekalle suoraan. (hieno homma) Kuusi rastia ja seitsemäs oli yö yhellä pellolla Nurmijärven puolella golfkentän läheisyydessä. Sunnuntaina oli neljä rastia, joita lähdimme metsästämään klo 8.14. Yöllä piti tehdä jänisräikkä, uuniperuna ja sitten oli yöpräidis. Präidis oli ihan jees. Uuniperunan teki Kyykkä Karmakan viimeistellessä ja räikästä tuli kyllä näköinen, mutta ei se toiminut. Viiden rastin jälkeen oltiin kaikkien vartioiden ja sarjojen huonoin joukkue pisteiden valossa. Muhkeat 5,7 pistettä ensimmäisissä virallisissa pisteissä. Jo lähtötehtävästä sai varmasti enemmän! No seuraavalla listalla ei oltu enää viimeisiä ja yö ja toka päivä menivät ihan ok, joten kunnialla läpi. Reitti oli vallan sopiva. Teitä ja polkuja pitkin sai dallata. Maali oli Luukissa ja Karmakka järjesti kyydin kotiin (myös Kyykän vartiolle), joten kotona oltiin joskus yhden maissa. Oek:sta oli 3 vartiota. Minä ja Karma, tuban vartio (2 hlö), Tepu, Marakatti ja Kimppi. Ensi vuonna uudestaan…

-Tomi Heikkinen

_______________

JOULURETKI -99// 26.11.1999 – 28.11.1999

Vuosituhannen viimeinen jouluretki lähti käyntiin varsin mukavasti. Osallistujia retkelle saapui varsin mukavasti. Jäsenistöä paikalle saapui noin 25 henkeä. Perjantai-iltana pakattiin tavalliseen tapaan puolet varastosta bussiin ja liikkeelle päästiin kuuden paikkeilla illalla. Tukikohtana palveli viimevuotiseen tapaan TapMe:n ”Karhunpesä” Lopella. Lämmitys saatiin päälle helposti, joskin useita sulakkeita paukahteli viikonlopun aikana, ja ilta alkoikin kamojen sisään viennillä ja ulkoleikeillä sillä aikaa kun osa johtajistosta nyhersi pientä välipalaa jäsenistölle. Kun kello koitti puoli yksitoista illalla niin pihalle saapui Toni Karman raahaamana lippukuntamme omistama ihka aito ja oikea ”Soppatykki” mallia: ”Sa-Int M29”, jolla haettiin vettä kerrallaan 200 litraa sekä valmistettiin ruokaa. Kun kello kilkutteli yhtätoista niin olikin jo aika painua pehkuihin. Nukkumatti ei kuitenkaan tullut ennenkuin Karmakan Mikko oli kertonut jännittävän tarinan ”Einarista”.

Lauantai aamu valkeni ja ylös noustiin seitsemän korvilla. Aamupala oli maittavaa ja ravitsevaa puuroa jonka jälkeen ruvettiinkin valmistautumaan päivän ensimmäistä koitosta varten joka olikin pienimuotoinen suunnistus retki lähi maastoon. Rasteilla käsiteltiin partioon liittyviä aiheita kuten solmuja, EA:ta sekä tietysti muutamia hauskojakin viihdyttäviä rastitehtäviä. Maastikselta palattua oli vuorossa maarujen tankkaus ja tämän jälkeen lepotauko. Tämän jälkeen jatkettiin ohjelmaa sisällä kädentaitojen parissa. Ohjelmaan kuului mm. kynttilöiden valmistus. Kahdeksan aikaan illalla saapui retkelle tieto, että HIFK oli tasoittanut pelin kahteen kahteen viimeisen yhdentoista sekunnin aikana vastassaan Espoon Blues eikä Blues kyennyt enään edes jatkoajalla tekemään voittomaalia joten pisteet jaettiin. Yhdeksän jälkeen aloitettiinkin sitten perinteinen iltaohjelma. Iltaohjelmaan oli osallistujat valmistaneet näytelmiä joiden lomassa lauleskeltiin perinteisiä partiolauluja sekä heitettiin ilmoille hauskoja huudahduksia. Mutta mutta, kukas se yht’äkkiä kesken laulun kolkuttaa ovella. No joulupukkihan se siellä. Joulupukki saapui vierailulle retkellemme ja mukanaan tietysti säkillinen lahjoja. Hetken rupateltuaan kilttien lapsien kanssa pukki ryhtyi jakaan lahjoja. Kaikki jaksoivat ehkä kuitenkin hiukan malttamattomina odottaa kunnes pukki löysi oiken lahjan jokaiselle. Pukin lähdettyä oli vuorossa vielä kupilliset glögiä sekä pipareita. Piparit syötyämme pidettiin vielä sisaruspiiri jonka jälkeen painuttiinkin pehkuihin.

Sunnuntaiaamuna noustiin ylös kahdeksan hujakoilla ja popsittiin aamupala jonka jälkeen alkoi tavaroiden pakkaaminen ja armoton siivoaminen. Pakattuamme ja siivottuamme peuhattiin vielä hetki ulkona kunnes bussi saapui ja päästiin alkamaan kotimatka. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämän kertainen jouluretki sujui mitä parhaiten. Toivottavasti näemme kaikki uudestaan taas ensi vuoden jouluretkellä ja sitä ennen tietysti muilla retkillä. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaa koko OEK:n johtajisto!

-Toni Sädevuo

_______________

HAASTEKAPULA// 06.02.2000

Haastekapula Espoonpartiotuki laittoi aikoinaan haastekapulan kiertämään lippukunnissa ja koittihan se meidänkin vuoro ottaa haaste vastaan. Partiolippukanta ????(Soukasta) haastoi OEK:n pelaamaan PlayStationia kololleen. Oek otti haasteen ilolla vastaan ja se miten OEK:n edustajilla kävi. Jää jokaisen itse mietittäväksi. Saatuaan haastekapulan lippukuntamme johto mietti pitkään sopivaa lippukuntaa, jonka voisi haastaa kapulassa seuraavaksi. Käydessämme läpi sopivia lippukuntia, jotka eivät olleet vielä haastetta saaneet osui eteemme lippukunta Tellervoiset. He ottivat haasteemme innolla vastaan, ja enään meidän ei tarvinnut kuin valita sopiva laji josta sitten ”ottelesimme”. Koska lippukuntamme johtajat eivät varmastikkaan pärjäisi räiskäleenpaistossa tyttölippukunta Tellervoisten edustajille päätimme valita mahdollisimman mielenkiintoisen lajin, joka sopisi meidän lpk:n edustajille. Tässä vaiheessa mieleemme osui lasersota MEGAZONE itäkeskuksesta. Niinpä päätimme otella Tellervoisia vastaan tässä tulevaisuuden taistelupelissä.

Sunnuntai 6.2.2000 oli vihdoinkin tämän mittelön vuoro. Olimme sopineet ennalta joukkueen kooksi 4 hlöä ja kaikki olivat ajoissa paikalla haastetta varten. OEK:ta olivat edutamassa itseni lisäksi Kissis, Henkka ja Salminen sekä Tellervoiset olivat valinneet edustajikseen 4 pirteää johtajaa. Sääntöjen kertaamisen jälkeen pääsimme areenalle ottelemaan. Megazone on uudentyyppinen peli jota pelataan tarkoitusta varten rakennetussa hallissa, jossa on paljon seiniä ja korokkeita ym. esteitä joiden välissä peliä pelataan. Jokainen pelaaja saa päällensä liivin ja ”aseen”, jossa vilkkuvat oman joukkueen väriset valot. Tehtävänä on ampua pelin aikan mahdollisimman monta vihollijoukkeen pelaajaa ja tukikohtaa. Osumasta vastustaja ”kuolettuu” 8 sekunniksi. Liivit keräävät koko ajan tietoa pelistä, eli ketä on ampunut ja kehen osui ja mihin osui ym. vastavaa. Erittäin hikisen ½ tuntisen jälkeen oli pelin tuloksien vuoro. Joukkeet olivat erittäin tasaväkisiä, koska osa Tellervoisten tytöistä oli ennenkin käynyt pelaamassa kyseistä peliä. Mutta vaikka Oek:n joukkeessa oli muutama kokematonkin pelaaja kääntyi se kuitenkin lopulta voitoksemme, vaikka välillä tuntuikin, että Tellervoisten ”sissit” veisivät voiton. Pisteet olivat siis OEK: 33642 pistettä – TELLUT32236 pistettä.

Pelin jälkeen kokoonnuimme vielä hetkeksi juttelemaan pelistä ym. partioon liityvistä asioista. Molemmille joukkueille jäi tästä mittelöstä hyvä maku ja OEK jääkin mielenkiinnolla seuramaan millaisen haasteen Tellut laittavat eteenpäin!

-Mikko Karmakka

_______________

LUMPPARI 2000// 25.03.2000 – 26.03.2000

Lumppari 2000 oli lippukuntamme sudenpennuille järjestetty retki Pohjois-Espoon Myllyjärven rannalla sijaitsevalla ”Mylliksen” -kämpällä. Koska retki oli suunnattu sudareille, oli myös lähtökin perinteisesti lauantai aamuna.

Kokoonnuimme lauantaiaamuna Olarin kirkolle yhteislähtöä varten klo 09.00. Paikalle saapui Hattiwatit / Tenavat -laumasta kiitettävät 7 henkeä sekä johtajistoakin saatiin paikalle 4 henkeä. Kun kaikki kamat oli saatu survottua autoihin ja vielä kaikki osallistujatkin mahtuivat mukaan, oli aika startata.

Päästyämme perille Myllikselle veimme ensi töiksemme kamat sisälle kämppään ja käännettiin lämpö päälle. Ensimmäinen ohjelmanumero tämän jälkeen oli telttojen ym. majoitteiden käyttöön liittyvien taitojen verestäminen. Ensimmäinen majoite jota muisteltiin oli laavu. Laavun pystytyksessä menikin sitten helposti tunti, mutta kyllä se lopulta pystyssä olikin ja olisipa siinä saattanut uskaltaa nukkuakkin. Seuraava majoite olikin jo aavistuksen isompi eli puolijoukkue teltta. Puolikasta alettiinkin pystyttää Karmakan Mikon ja Sädevuo Tonin johdolla. Ensin muisteltiin hiukan kokouksissa läpikäytyjä asioita jonkan jälkeen hyökättiin itse teltan kimppuun. Kun oli aika hakata kiilat maahan, muodostui ongelmaksi suhteellisen jäinen maa. Emme jääneet tuhraamaan aikaa jää-ongelman ratkaisemiseen vaan päätimme ratkaista asian pitelemällä kepeistä käsin kiinni. Kun oli aika survaista keskisalko paikalleen, se myös tehtiin. Ja kun teltta oli pystyssä menimme katselemaan sisälle samalla kun muutama johtaja piteli keppejä pystyssä.

Nyt olikin jo aika mennä syömään. Ensin tietysti purimme teltan jonka jälkeen kurnivien mahojen vaatiessa täydennystä suuntasimme nokat kohti kämppää ja siellä keittiötä. Karmakka ja Sädevuo olivat valmistaneet maittavan aterian joka koostui perunamuusista, lihapullista, leivistä ja salaatista. Sapuskan jälkeen pidettiinkin ruokalepo…
…Kun oli levätty siirryttiin ulos hetkiseksi peuhaamaan jonka jälkeen rontattiin klapeja puuvarastoon. Klapien jälkeen siirryttiin sisäohjelmaan sekä hiukan vapaa-aikaakin tarjottiin retkeläisten pyynnöstä. Nyt kello olikin jo kuuden korvilla ja oli aika käväistä ulokona ottamassa ylimääräiset energiat pois ennen pieni muotoista välipalaa.

Puoli kahdeksan korvilla siirryttinkin taas ulos ja pienimuotoiselle maastikselle (parkkipaikalle ja takaisin) jossa pysähdyttiin muutamalla rastilla harjoittelemassa muunmuassa solmuja sekä ensiapua. Maastikselta palatessa oli ilmassa havaittavissa selvä pizzan tuoksu. Karmakka ja Sädevuo jälleen kerran osoittivat maagiset jokapaikan höylän taitonsa ja loihtivat keittiössä mitä maukkaimmat pizzat iltapalaksi. Pizzan jälkeen hiukan peuhaamista ja nukkumaan.

Sunnuntai aamu valkea retkeläisille siinä yhdeksän korvilla. Aamupalaksi maittavaa puuroa ja leipää. Aamupalan jälkeen tavaroiden pakkailua sekä siivoamista. Kun kamat oli pakattu ja kämpästä suurimmat roskat saatu pois siirryttiinkin ulos. Päivän ohjelmana oli lipunnosto ja lasku. Ensin kävimme läpi kokouksissa käsitellyt asiat sekä tämän jälkeen Karmakka ja Sädevuo demonstroivat lipunnostoa suorittamalla mallikkaan noston. Ja kun oppia oli otettu suurista taitureista pääsivät kaikki kokeilemaan käytännön tasolla kuinka nosto tapahtuu. Muuta tunti vierähtikin lipunnoston harjoittelussa joka aiheuttikin pientä hiukopalan tarvetta mikä tietysti johti välipalan mutustamiseen. Menu sisälsi lihapiirakoita makkaraa sekä mausteita. Hups ja kello olikin jo melkein kaksi jolloin vanhemmat alkoivat saapua parkkipaikalle.

Ja näin olikin saatu taas yksi loistava retki pulkkaan. Toki täytynee huomioida, että retkellä tehtiin paljon muutakin jota ei tässä reportaasissa ehditty mainita, mutta pääpiirteittäin se meni näin.

Parahin partioterveisin,
Toni Sädevuo

_______________

MÜLLIS 02// 15.03.2002 – 17.03.2002

Müllis 02 oli OEK koko lippukunnan keväinen retki Espoon Myllyjärvellä sijaitsevalle partiokämpälle. Lähtö retkelle oli perjantaina klo:18.00. Kuljetus Myllikselle tapahtui vanhenpien ystävällisellä avustuksella(kiitokset kaikille kyyditsiöille). Paikalle oli saapunut 6 vartiolaista, 2 sudenpentua sekä vaihteleva määrä johtajistoa. Perjantai ilta meni mukavasti ulkona pelaillessa ja kämppää lämmitettäessä. Iltapalaksi syötiin hodareita. Lauantaina oli ensinmäiseksi vuorossa aamujumppa ja sen jälkeen oli aamupalaksi kaurapuuroa. loppupäivä menikin erilaisten ulkoaktiviteettien merkeissä. Sunnuntaina oli ohjelmassa ulko-ohjelmaa sekä kämpän siivousta. Kotiinpäin lähdettiin klo:14.00. Näin saatiin taas yksi onnistunut retki ohi.

Keväisin Terveisin:
Aapro Tuokko

_______________

PUNKKU 2002// 14.09.2002 – 15.09.2002

Punkkuun lähdettiin taas syyskuussa taistelemaan maineesta ja kunniasta.

Lähtö oli tällä kertaa Luukista, jonne löysikin tiensä suuri joukko kisavartioita. OEK oli tällä kertaa järjestävässä organisaatiossa aktiivisesti mukana, joten ”oekkeja” oli kisaamassa hieman normaalia vähemmän. Muutamia vartioita kuitenkin. Monivuotinen kisakaverini Tonza oli hassutettu järjestämään kisan huoltoa, joten uudeksi kisakamukseni olinkin tiukkojen esikarsintojen kautta valinnut itse vanhan pesänrakentajan, Niittykummun esileikkijän, johtaja Majamaa alias Mapan.

Yhdessä Mapan kanssa siis saavuimme Luukin ulkoilumajalle. Kävimme vetäisemässä nopeat aamusumpit kahvilassa, jonka jälkeen olimme valmiita itse kisakoitokseen. Enää oli suoriuduttava aina niin haastavasta ilmoittautumisesta. :)

Ennen kisaa oli lipunnosto sekä ansioituneiden EPT:läisten palkitseminen. Saatiinhan sekin messu lopulta käytyä ja päästiin itse kisaan.

Aurinko paistoi, kun kultainen sarja aloitti ammattimaiseen ja harkitsevaan tapaansa lähtötehtävän pakertamisen. Piti tehdä jonkinlainen kyykkälaatikko palikoineen/vastaava. Meidän osalta päädyimme jo useana vuotena hyväksi havaitsemaamme ratkaisuun: tehtävä puolessa ajassa valmiiksi ja kultaisen sarjan KÄRJEKSI etenemään. Noudattaen vanhaa taktiikkamme pääsimme siis ”vapaalle ladulle” n. puolen tunnin puutyöpakertamisen jälkeen.

Ei lähtötehtävämme aivan mallikappaleen näköinen ollut myönnettäköön, mutta kyllä sillä kyykkää pelaisi koska vain – ainakin hieman sääntöjä soveltaen.

Luukista reitti eteni etelään. Rasteja kierrettiin päivän aikana useita, mutta viisaasti edennyt vartiomme ehti kuin ehtikin hyvissä ajoin ennen pimeää yörastille. Yörasti sijaitsi Pirttimäen viereisellä pellolla, jossa vartiomme on ennenkin Punkuissa yöpynyt. Tuttu paikka siis.

Päivästä jäi erityisesti mieleen rasti, jossa Extreme Doodsonit olivat temppujensa jälkeen hieman ”romuna” ja heitä pääsi paikkailemaan. Legendaarinen EA-rasti siis!

Yörastilla kultaisen sarjan piti vääntää ralliauto puusta, jolla seuraavana päivänä piti laskea metrejä mäestä. Yösuunnistuksessa paistettiin lettuja ja yön pimeydessä väännettiin palindromeja. KÄÄK Harmaan sarjan ”nysväys”yötehtävää voi kuvailla sanalla haastava. Kanan (toinen harmaan yötehtävä) laavumme naapurivartio valmisti kyllä herkulliseksi. Taisi sieltä repusta tosin pientä kotkotusta kuulua pitkin päivää! Uni oli juuri tulossa silmään, kun eräs harmaan sarjan vartio vasta tuli puuskuttaen ja vettä valuvana yöpaikalle. ”Erätaitoiset” miehemme olivat löytäneet Nuuksion erämaista voittajansa – villin kosken. Niin se Nuuksio opettaa! Olisikohan aika tunnustaa tosiasiat ja siirtyä sarjatasoa ylemmäs – kultaiseen?

Aamun vasta sarastaessa, vartiomme ponnahti ulos makuupusseistaan. Alkoi ripeä ja hyvin harjoiteltu laavun + kamojen pakkaus. Yöpaikkahan pitää jättää neitseellisen kuntoon ja tämän vartiomme toki muisti.

Viiden rastin jälkeen saavuimmekin maaliin, joka tänä vuonna sijaitsi uudessa Oittaan ulkoilukeskuksessa. Siellä on vanha navetta rakennettu kahvila-ravintola-terassi- saunakompleksiksi. Sauna oli lämmin ja tilat olivat muutenkin uudet ja hienot. Taitaa paikka olla talvisin myös hiihtäjien suosima ja lumivarmin Espoon murtsikkamestoista. Käykää tsekkaamassa!

Kotiin maalista päästiin vanhempien perinteisellä, julkisilla tai taxilla. Itse sain autokyydin Leppävaaran asemalle, josta otimme junakyydin Helsingin keskustaan. Vanhoja pääsi muistelemaan, kun junamatkalla oli samassa vaunussa mukana Maton vanha tyttökaveri. Arvaapa kuka?-) Punkku on espoolaista partiotaitokisalegendaa ja se soi ja se soi ja se soi… Hyvää putkea ei kannata katkaista, joten ensi vuonna taas uudestaan!!!

-Tomppa -73

_______________

RIIHITYS -04// 14.05.2004 – 16.05.2004

Riihitykseen osallistuneet vartiolaiset täydensivät esikirjoitetun kertomuksen vuoden 2004 riihityksestä. Tummennetut kohdat ovat osallistujien merkintöjä

Oli ruskea perjantai-ilta kun venyivät vartiolaiset kokoontuivat limaiselle kololle suorittaakseen joka keväisen karvaisenriihityksen. Ilma oli kostea, mutta sateen uhka leijui ilmassa.

Jo matkalla lähtöpisteeseen Salmeen taivaalta alkoi sataa tahmeita pisaroita. Perillä jouduimmekin heti kiskomaan kumiset sadevaatteet päällemme, jotkut jopa vaihtoivat jalkaansa sontaiset kumisaappaat. Ennen nöyhtäiselleykkösrastille lähtöä teimme vielä mansikanmakuiset osmonsolmut kylmästä ruskeareikäisin käsin.

Parilla vartiolla oli pieniä suunnistamisvaikeuksia veriselle yörastille tullessa, koska kartta oli tiukka, hyvää miellyttävääOEK- tasoa siis. Juuri hämärän laskeutuessa vartiot saapuivat Ison-Parikkaan lämpöiselle keittokatokselle ja pystyttivät laavut löysään metsikköön.

Yön aikana pinkero sää oli muuttunut selkeämmäksi: luvassa oli siis revitetty päivä, ensin piti kuitenkin keittää aamupalaksi puuroa, josta tulikin tahmeaaKiemurtelevien vartionjohtajien suorittaessa ponnistavaa pistesuunnistusta muut pakkasivat yöpymiskampeet rinkkoihin. Päivän kolme ensimmäistä rastia olivat intohimoiset eli testasivat perinteisiä ja kaksihaaraisia partiotaitoja. Ensiapurasti oli himokas, solmurasti taasen hikinen, mutta onneksi A-Pukki oli kivinen.

Päivän neljäs rasti olikin ruokarasti jossa valmistettiin märkää ja venäläistä pasta bologneseä. Kahden ensimmäisen vastion jo keittäessä värisevää makaroneja tai tiskatessa viagramaista trangiaa vartio Nesteen noutajat harhaili reiällisessä pöpelikössä. Onneksi hekin lopulta löysivät rastille ja kaikki pääsivät harrastamaan pumppaavan trangian osan kalastusta sokerittomasta lammesta joka oli nielaissut sen kesken manne-maisen empun tiskausoperaatiota. Lampi osoittautuikin himottavaksi, joten hei hei sille trangian osalle vaan!

Täysin vatsoin lähdettiinkin sitten jatkamaan kolmen painavan rastin kautta kohti toista ja kiiltävää yörastia. Pantomiimi rasti oli kuiva ja mausteiden tunnistaminen hiveli pahvisia makuhermoja. Rambo-radalla pääsi testaamaan agentille ja salapoliisille tarpeellisia ilmavia taitoja lisää.

Yörasti oli Mustalammen rannalla luonnonkauniissa ja limaisessa paikassa. Seurana oli myös likaisia suomen-ruotsalaisia tyttöjä. Yön kosteina hetkinä nikkaroitiin vielä ryhdikkäät linnunpöntöt, joskin niistä tuli kuraisia.

Aamulla oli väsyneille ja mangon makuisille vartiolaisille enää kuuma suunnistusosuus Solvallaan, johon elektroninenretki päättyikin. Tietysti jaettiin hyrisevät osmarit kaikille retken suorittaneille. Kuinkahan moni käännettävästä riihittäjästä nukahti suklaisella kotimatkalla vanhempien roikkuvaan autoon?

Ensi vuonna on taas luvassa jäykkä riihitys!

_______________

ESPOON PUNANEN -04// 18.09.2004 – 19.09.2004

Viikinki Punkku
-Se Punkku joka ei mennyt ihan putkeen

Olemme vuosia kisanneet kultaisessa sarjassa joka on tarkoitettu suurimman kisakuumeen jo poteneille yli 25 vuotiaille partiolaisille. Tänä vuonna vartiomme kokoonpanoon kuului vain 2 henkilöä, Toni ja Mikko. Valitettavasti monivuotinen kisakumppanimme Tomppa oli tänä vuonna työtehtävien johdosta estynyt osallistumaan.

Seitsemältä lauantaiaamuna kokoonnuimme Mikon luonna josta siirryimme Tapiolaan ilmoittautumaan kisaan. Tapiolasta jatkoimme matkaa kohti varsinaista kilpailun lähtöpaikkaa. Lähtöpaikka sijaitsi Velskolassa.

Ilmoittautumiseen asti kaikki sujuikin hyvin. Ensimmäiseen vastoinkäymiseen törmäsimme kuitenkin jo bussissa matkalla kilpailun lähtöpaikalle. Majoitteena käyttämämme laavu oli unohtunut Tonin auton takakonttiin. Paljonkaan oleellisempaa varustetta ei voi unohtaa…

Noh, koska olemme huumorimiehiä, asiaan suhtauduttiin lähinnä nauraen. Emme ottaneet asiasta suurempia paineita vaan totesimme, että ”keksitään jotain”. Kilpailun lähdössä kiinnittäessäni sahaa rinkkaan onnistuin sahaamaan sormeeni. Vähän verta sekä kipua ja tästäkin selvittiin. Sormen paikkailun jälkeen nostaessani rinkkaa selkään kuului rasahdus ja rinkka putosi maahan. Aiheuttajaksi paljastui olkaremmin rinkan runkoon kiinnittävän tapin katkeaminen. Rinkka siis täysin käyttökelvoton. Noh, metrin verran rautalankaa sinne sun tänne ja rinkka saatiin jonkinlaiseen kuntoon.

Lähtötehtävää väkertäessä totesimme uuden käsiporamme olevan ”täysi susi” jolla ei tehnyt yhtään mitään. Se ei vaan suostunut poraamaan. Kyse ei ollut kömpelyydestä sillä vastaavaa poramallia on tullut käytettyä jo vuosia. Tämä kappale ei vaan suostunut kiristymään kunnolla joten terä ei pyörinyt. Emme vieläkään lannistuneet vaan jätettiin poraamatta ja tehtiin mitä vielä oli tehtävissä.

Lähtötehtävän jälkeen aloitimme matkan kohti ensimmäistä rastia. Noin 100 metrin tallustamisen jälkeen kompuroimme molemmat reilusti nilkkoja myöten suossa. Nyt alkoi jo vähän askarruttamaan, että kuinkahan tämäkin kilpailu tulee sujumaan. Nousimme suosta ja otimme uuden reittivalinnan. Matkalla ensimmäiselle rastille liukastuin ja kompuroin noi 10 kertaa ja Mikko alkoikin jo epäillä vesipullossani olevan jotain ”miestä väkevämpää”. Muutaman tiukan jyrkänteen jälkeen olimme täysin puhki, mutta sisulla väänsimme itsemme ykkösrastille. Ykkösrastin tehtävänä oli rakentaa tuohesta astia jolla siirtää mahdollisimman paljon vettä yhdellä kertaa. Hetken tuohta taiteltuamme oli tuohi lähes mennyttä. Saimme kuitenkin jonkinlaisen väkerryksen aikaan jolla vettä saatiin siirrettyä alle puolet muihin kilpailijoihin nähden. Ei lannistuta, ens rastilla otetaan pisteet himaan…

Matkalla kakkoselle onnistuin t-paitasillaan kävelemään nokkospuskan läpi. Vähän pisteli…

Eräällä rastilla piti kuvien perusteella tunnistaa kasveja ja merkitä niiden käyttötarkoitus. Taidettiin tunnistaa nokkonen, voikukka, takiainen ja puolukka. Loput 12 kasvia tuli ”heitettyä hatusta”.

Yhtenä rastitehtävänä oli tervan poltto, viikinkilaivan vuoleminen sekä tervaus. Vähän yritimme, mutta homma meni poskelleen heti alussa joten päätimme syödä.

Jollakin rastilla piti esivalituista riimukirjaimista muodostaa sanoja. Saimme aikaan noin kolme sanaa kun aikakin alkoi jo loppua. Arvailtiin siihen sitten abaut kymmenen sanaa; tuskin niistä mikään meni oikein.

Jossain vaiheessa meni yksi rasti jopa ihan kohtalaisesti. Tasan minuutissa piti laittaa ämpäriin kilo hiekkaa ja siirtää ämpäri 20 metrin päähän, kaikki ilman mitään mittalaitteita. Tuloksena: hiekkaa 1100 grammaa, matka 20,50 metriä ja aika: 1,21 minuttia. Aika ei ollut hyvä, mutta paino ja matka jopa erinomaisia.

Ensiapurastilla uhreina oli kaksi tyttöä jotka olivat ”pudonneet puusta”. Tehtävänä antaa välitön ensiapu ja järjestää venekuljetus. Vaikea sanoa miten tehtävästä suoriuduttiin, mutta eiköhän uhrit selvinneet hengissä.

Tässä vaiheessa taisi sormissa olla jo kolme eritasoista naarmua ja haavaa.

Eräältä rastilta lähdettiin hippasen väärään suuntaa, mutta huomattiin erhe nopeasti ja tehtiin korjausliike. Yht’ äkkiä vastaan tuli ratsastajia, keskellä tiheää metsää kivisellä polulla. Oli hurjan näköistä katsoa hyppiviä kopukoita pienessä kivikossa. Mutta matka jatkukoon.

Vettä tihutti vähän väliä, mutta onneksi niin vähän, että sen vain juuri ja juuri huomasi. Kompassia kun ei huomattu ottaa mukaan niin oli vuorossa eksyminen. Käveltyämme vajaan tunnin ei rastia vain löytynyt. Päätimme jatkaa matkaa ajatuksella ”kai sieltä jotain tulee vastaan”. Tulihan sieltä aikanaan muita partiolaisia vastaan joilta tiedustelimme sijaintiamme. Totesimme lähteneemme länteen kun piti lähteä itään…

Tässä vaiheessa soitimme kaupungissa olevalle kaverille, että tulee Solvallasta hakemaan auton avaimet jonka takakontissa laavumme on. Jatkoimme matkaa Solvallaan jonne oli noin 2 kilometrin kävelymatka. Lopulta pääsimme Solvallaan, voimat täysin lopussa. Odotimme kaveriamme noin puolisen tuntia, annoimme auton avaimet ja jatkoimme matkaa.

Solvallasta matkaa seuraavalle rastille oli noin 3 kilometriä. Nyt olimme huitaisseet ylimääräisen, abaut, viisi-kuusi kilometriä. Viimeisillä voimilla taistelimme itsemme rastille jonka tehtävänä oli ämpärillä heitellä tavaroita pressun yli ja ottaa ne ämpärillä vastaan. Hauska tehtävä ja taisimme saada noin puoli ämpärillistä tavaroita kiinni. Ei tainut olla kovinkaan hyvä tulos. Vettä tihutti hiukan, mutta se ei haitannut koska nyt oli jäljellä enää matka yö- rastille ja laavukin oli matkalla Espoosta yö- rastille.

Nyt tuntui siltä, että kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta tästäkin reissusta selvitään ja kohta päästään nuotion ääreen viettämään iltaa muiden kanssa. No se nyt oli sitten turha luulo sillä noin pari sataa metriä ennen yö- rastia Mikon kännykkä pärähti. Ilmeni että Mikon kaupalla oli pakastinallas hajonnut. Kukapa muukaan sitä lauantai-iltana lähtisi siirtämään tavaroita turvaan ennen pakastimen sulamista kuin kauppias itse. Iloittauduimme yö-rastille ja ilmoitimme keskeyttävämme kilpailun. Masentuneina istuuduimme alas pohtimaan syntyjä syviä. Hetken kuluttua viereen kurvasi auto joka toi laavumme. Eipä tuolla laavulla nyt enää mitään tehnyt koska jouduimme saman tien hyppäämään kyytiin ja kiiruhtamaan kohti kaupunkia korjaamaan särkynyttä pakastinallasta.

Reilun kymmenen kisatun Espoon Punasen jälkeen tuntui ikävältä keskeyttää, mutta joskushan sen keskeytyksen oli tultava.

Kun hommat alkaa mennä pieleen niin ne sitten vain menee pieleen eikä sille kait mitään voi. Tästäkin huolimatta ensi vuonna uudestaan ja entistä suuremmalla innolla!

Niin ja kaiken yllä kerrotun lisäksi matkan varrella sattui monta muutakin pienempää kämmellystä… Vartio Hop-Hop!, kultainen sarja, ilmoittautuu Espoon Punaseen vuonna 2005!

_______________

KARHUKOPLA KIVI-PINKISSÄ// 10.10.2004

Oli aurinkoinen sunnuntaiaamu ja aika lähteä Kivi- Pinkkiin. Ilma oli viileä, mutta plussan puolella silti oltiin. Matka Kaitaalta Pirttimäkeen sujui vanhempien ystävällisellä avustuksella näppärästi.

Olimme Pirttimäessä hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisaikaliukumamme alkua, siis etuajassa. EPT:n karvainen kaveri neuvoi meidät ilmoittautumispaikalle. Ilmoittauduimme ja saimme tarvittavan materiaalin kirjekuoressa.

Avasin kirjekuoren ja aloin lukea pojille ohjetta. Ohjeiden lukemisen jälkeen kaivettiin kynät ja sakset esiin. Askartelu alkoi. Tehtävänä oli pussin ja aitan avaimen valmistus. Tässä vaiheessa nopeimmat olivat jo aloittaneet eväiden syönnin. Muutama sudenpentu kävi valloittamassa läheisen kiven. Kaikesta oheistoiminnasta huolimatta pussi ja avain syntyivät aika nopeasti. Tehtävän valmistuttua menimme arvostelupisteelle. Työ arvosteltiin ja matka jatkui.

Ohjeista selvisi, että matkan varrella esiintyy erilaisten hahmojen kuvia. Hahmot piti tunnistaa ja muistaa seuraavalla rastilla. Sanamuodot muuttuivat päässäni ja kerroin pojille, että metsässä on hämäriä tyyppejä, joista pitää kertoa muille. Matkan varrella tulikin tunnistettua jos jonkinmoista sienestäjää. Myös muutama kisaan kuuluva hahmokin löytyi.

Etenimme hyvää vauhtia rastilta toiselle ja välillä pysähdyimme syömään. Muutaman rastin selvitimme, kunnes jouduimme jonottamaan. Jonottaessa söimme ja leikimme villiä länttä sekä pölkynkaatoa. Tovin jonotettuamme kävelimme pitkän mäen alas rastille. Rastilla piti juosta pitkin soista rataa ja flengata tarzanin lailla maaliin. Täällä taisi erään sudenpennun kenkä juuttua ensimmäisen kerran suohon.

Jatkoimme matkaa ja selvitimme rastin toisensa jälkeen. Pidimme vielä yhden ruokatauon, kun rastilta sai kuumaa mehuakin. Toiseksi viimeisellä rastilla oli taas jono. Onneksi jono ei ollut pitkä ja pian Karhukopla olikin lämmittämässä paleltuneita veljeksiä. Veljesten lämmittäminen ei onnistunut ihan täydellisesti, joten täysiä pisteitä ei tullut. Mistä sitä voisikaan tietää, mitä paleltuneelle tehdään, kun kukaan ei ole kertonut. Yllättävän hyvin sekin silti meni.

Ennen viimeistä rastia kävelimme hiukan harhaan, koska keskityin hetkeksi muuhun kuin rastin seuraamiseen, ja pojat puskivat suurella innolla eteenpäin. Palasimme pienen matkaa takaisin päin ja löysimme takaisin reitille.

Viimeisellä rastilla piti tunnistaa mikä kohta kolmesta Aleksis Kiven tekstin alkuperäisversion kohdasta vastasi otetta kirjan slangikäännöksestä. Valinta meni tiukan yksimielisesti, ja se oli oikein.

Jatkoimme matkaa maaliin. Kaikki jaksoivat omin voimin kävellä. Maaliviiva ylitettiin väsyneinä, mutta onnellisina. Maalissa saimme palkinnon ja maittavaa hernekeittoa.

-Matti

_______________

RETRO-PUNKKU ’05// 17.09.2005 – 18.09.2005

Ilwes-vartio lähti Punkkuun ensimmäistä kertaa (myös Vj oli ensikertalainen). Alunperin piti kaikkien vartsujen lähteä mukaan, mutta parin perjantaina tulleen ikävän sairastapauksen jälkeen jäljellä oli seuraava ryhmä, joka lähti kisaamaan valkoiseen sarjaan: Vj Teemu, sekä vartsut Aleksi, Eemi ja Joel.

Kisa alkoi tosissaan jo lähdössä kun vartioiden piti rakentaa annetuista tarvikkeista ohjeiden mukainen (perhos)haavi. Koleassa aamusäässä oli hieman ikävä väkertää mutta kyllä lopulta tuli valmista ja jätettyämme haavin rastihenkilöiden huostaan vartiomme lähti liikkeelle.

Lauantaina oli rasti-tehtävinä esim. golfpallojen ampumista suurikokoisella ritsalla, solmujen tunnistusta ja tekemistä,  ensiapuväittämiä, pistesuunnistusta sekä maaperänäytteiden ja slanginimien tunnistusta.

 Rastivälit sujuivat hyvin, vaikka Vj katsoikin neloselta lähtiessä vähän matkaa väärää tietä. Tämän pienen kommelluksen ja yhden väärän reittivalinnan jälkeen vartio löysi tiensä vitoselle ja sen jälkeen yölle.

Täällä tapasimme OEK:laisen kultaisessa-sarjassa kilpailevan Hop hop!in, joka kutsui meidät notskinsa ääreen. Mikäs siinä, otimme kutsun ilomielin vastaan. Laavukin saatiin pystyyn kun oli selvitty pienistä ongelmista trangian kanssa ja tehty rastimiehille Koululounas (mannapuuroa). Pian vartiomme sai myös omat ruokansa tehtyä ja syötyä parempaan talteen. Ennen nukkumaan menoa merkkasimme vielä Yö-tehtävää varten saatuun lautaan sahauskohdat. Kömmimme nukkumaan hyvillä mielin varmoina siitä että aamulla ehtisimme tehdä vaaditun klapikopan ennen kuin lähtisimme yhdeksältä.

Aamulla meitä odotti ikävä yllätys kun totesimme lautamme ilmeisesti kasvattaneen yön aikana jalat ja vain kävelleen pois. Notskin äärestä oli jo ehtinyt lähteä yksi vartio ja Hop hop! pakkaili kamojaan herätessämme. Vj kävi vielä tiedustelemassa Infosta tilannetta mutta koska lautoja ei enää löytynyt, jouduimme jättämään tehtävään väliin. Tavaroiden pakkaamisen ja pienen odottelun jälkeen pääsi vartiomme jatkamaan matkaa.

Sunnuntain rasteilla oli sään tutkailua, paikan määritystä maaston perusteella joka tuotti hiukan ongelmia, osmarin ja parin muun solmun tekemistä, partioihanteita ja tietysti loppukiri.

Sää oli kumpanakin päivänä hyvä, ainoat poikkeukset olivat lauantain sadekuuro kakkoselta lähtiessä ja aamulla laavun katolla (ja joissain saappaissakin!) ollut kuura. 

Ainakin allekirjottaneella oli hauskaa joten ensikin vuonna voisi lähteä kisaamaan (tosin vähän pidemmällä varoitusajalla ;) )

Ilwes-vartio,

Teemu

_______________

RETRO-PUNKKU 2005 – HOP-HOP!// 17.09.2005 – 18.09.2005

Tämän vuotiseen Espoon Punaseen legendaarinen Hop-Hop! -vartiomme lähti intoa puhkuen perinteisellä miehityksellä Sädevuon Toni, Karmakan Mikko ja Heikkisen Tomi. Lippukunnastamme oli kisaamassa yhteensä 3 -vartiota, Hop-Hop!, Ilwes ja Puuhatiimi. Ilweksestä matkassa oli mukana VJ sekä 3 vartiolaista, Puuhatiimi oli eri lippukuntien ”vanhoista parroista” koottu sekavartio jossa OEK:sta Mikko ja Vide, molemmat OEK:n vanhoja lippukunnanjohtajia.

Vartiomme Hop-Hop! kisasi kultaisessa sarjassa, Puuhatiimi harmaassa sarjassa ja Ilwes valkoisessa sarjassa.

Aloitimme kisan lähtötehtävän väkertämisellä jonka tarkoituksena oli saada rakennettua omenanpoiminta (kait?) värkki. Aikamme väkerrettyä saimme aikaan jonkinlaisen viritelmän jolla ei kuitenkaan ainakaan omenoita olisi saanut kerättyä, mutta oli se kuitenkin hyvä yritys. Ja sitten matkaan…

Lauantain reitti oli Kultaisen sarjan osalta varsin maltillinen. Rastitehtävinä oli mm. golfpallon ammuntaa eräänlaisella ritsalla, partiotietämystä, ensiaputietämystä, kasvien- ja puustontunnistamista, kivi-paperi-sakset -pelin pelaamista koko kisan ajan muita vartioita vastaan.

Rastivälit 1-4 suunnistimme varsin onnistuneesti ilman suurempia erheitä, mutta neloselta vitoselle matkatessa otti Tomppa hiukan liikaa länteen ja hopsan kun yht’ äkkiä eräältä jyrkänteeltä alastultuamme seisoskelimme keskellä golfkenttää. No mitäs siinä sitten seisoskelemaan vaan etsimään tietä ulos golfkentältä.

Vitosrastin piti olla ihan siinä sitten nurkalla, mutta ei vain tahtonut löytyä. Löytyihän se lopulta. Tehtävänä oli merkitä karttaruudut annetuille Espoon katunimille sekä suomentaa Espoolaisten paikannimien slanginimet.

Lähdettyämme rastilta viisi tuli meitä vastaan muita kisavartioita jotka etsivät vitosrastia. Ilmeni, että vitosrasti oli mitä ilmeisemmin väärässä paikassa. Ehkä tollaset 200 metriä liikaa etelään joka metsässä on melkoinen matka. Tuota en kyllä täydellä varmuudella voi sanoa, mutta tällaiseen johtopäätökseen tulimme muiden vartioiden kanssa.

Matkalla vitoselta kutoselle huomasimme kellon olevan vasta puoli kolme ja Lommilan Mäkkärin olevan vain puolen kilometrin etäisyydellä, tosin väärässä suunnassa. Koska vartiollamme oli vain yksi rasti käymättä niin totesimme aikaa olevan sen verran reippaasti, että piipahdus Mäkkärissä tuntui varsin kutkuttavalta ajatukselta.

Tunti Mäkkärissä ja nokka kohti viimeistä rastia. Viimeisen rastin jälkeen jatkoimme yörastille jonne saavuimme siinä neljän hujakoilla. Avotulimajoite pystyyn, nuotipaikka kuntoon ja yötehtävän kimppuun. Yö-tehtävänä oli Bongorummut ja peruukki. Parin tunnin perästä Bongorummut valmiina ja peruukkikin jo hyvällä mallilla. Tässä vaiheessa taisimme huomata Puuhatiiminkin jo saapuneen yö-rastille. Vielä pari tuntia ja Ilweskin oli saapunyt yö-rastille. Kutsuimmekin Ilweksen majoittumaan nuotiomme äärelle.

Ilta menikin varsin lupsakasti tuttujen kanssa rupatellessa. Loppujen lopuksi nuotiomme ääressä majoittui sopivat neljä vartiota. 2 OEK:sta, 1 OMS:sta ja 1 HaHa:sta. Ilweksen pojat olivat päivän urakoinnin jälkeen niin väsyneitä, että vetäytyivät yöpuulle ensimmäisenä. Puoliltaöin Hop-Hop!:kin päätti vetäytyä makuupussien uumeniin. OEK siis kuorsasi kun muut vielä tekivät tai aloittelivat yötehtäviensä väkertämistä.

Hauskana sattumana tapahtui niin, että HaHa:n pystyttäessä laavuaan bongasi Tomppa heidän laavustaan OEK:n leiman. Tätähän sitten naureskeltiin pitkään HaHalaisten tiukasti kieltäen tahallisen varastamisen. Laavu kuulemma vuosia sitten yht’ äkkiä, pyytämättä ja yllätyksenä, vain ilmestynyt heidän kololleen. Okei, okei, uskotaan :) Partiossa ja varsinkin hiukankin isommilla leireillä tavaroita vain vaihtuu. Tässä sinänsä mitään erityisen kummallista. Aamulla sitten haltuunotimme OEK:n omaisuuden.

Sunnuntaina Kultaisen sarjan rastitehtäviin kuului eräänlainen sadevesimääränarviointi, yleistieto, eräänlaista sijainninseurantaa, solmurasti ja Star Trek.

Kultaisen sarjan kisareitti lauantaina kulki noin abaut suurinpiirtein linjalla Saarnilaaksonkoulu-Hakosilta-Vantinlaakso-Mikkelä-Gumböle-
Karhusuo-Miilukorpi-Oittaa. Sunnuntain reitti kulkikin sitten akselilla Oittaa-Ryssänkallio-Ryssänniitty-Isosuo-Lajalampi-Herrbacka. Harmaa sarjahan on tarkoitettu tosikisaajille joten heidän reittinsä oli pidempi ja valkoinen sarja taas nuorille ensikertalaisille joten heidän reittinsä oli varmaan suunnilleen sama tai hiukan lyhyempi.

Sää oli molempina päivinä varsin miellyttävä, yön tosin ollessa hiukan viileähkö.

Ainakin meillä oli hauskaa ja mukavaa joten ensi vuonna uudestaan!

Team Hop-Hop!,
– Toni

_______________

SUOPUNKI// 04.11.2005 – 06.11.2005

Vartiolaiset olivat taas perinteisellä Suopparilla Kirkkonummen Väransbyssa.

_______________

TEATTERIMUSEO// 19.12.2005

Ilwes-vartio vieraili Teatterimuseossa. Teatterimuseossa tehtiin mm. oma uutislähetys säätiedoituksineen. Halukkaat voivat tiedustella vartionjohtalta linkkiä .avi -muotoiseen tallenteeseen.

_______________

TOSI-PUNKKU – HOP-HOP!// 16.09.2006 – 17.09.2006

Jo legendaksi muodostunut ja paljon puhuttu kisavartiomme Hop-Hop! koostui tänäkin vuonna perinteisestä porukasta: Sädis, Karmakka ja Tomppa. Kilpailun lähtö on perinteisesti ollut Tapiolan Garden hotellin edessä, mutta tällä kertaa lähtö oli Leppävaarassa Sellon ylätasanteella.

Kultaisen sarjan lähtötehtävän nimi oli Viritetyt vehkeet. Tehtävän aiheena oli rakentaa annetuista tarvikkeista neppiauto. Auton koko toki oli perinteistä neppistä isompi, mutta sama ajatus.

Autojen valmistuttua oli aika kisata neppisradalla muita vartioita vastaan. Päätimmekin tehdä autosta mallia Pickup. Puutöihin meni noin 40 minuuttia ja koristeluun 10 minuuttia, jonka jälkeen olimme valmiita neppisradalle. Automme oli perussiisti ja neppisrata meni oikein hyvin; tästä otettiin kunnon pisteet.

Kisan alussa saimme myös kaksi tehtävää jotka oli tehtävä kilpailun kuluessa. Tehtävinä oli väkertää laudan kappaleesta ja narunpätkästä jojo ja esittää muutamia jojoliikkeitä, sekä toisena tehtävä oli tehdä noin 2 metrin pituisesta riu’usta vaellussauva.

Lähtötehtävän jälkeen siirryimme busseilla Vantaan metsiköihin kisaamaan. Ensimmäisen rastin aiheena oli tunnistaa ötököitä. Kaikki ötökät olivat melko samannäköisiä emmekä tienneet oikeastaan yhtään, vaan kaikki meni lähes arvaamalla. Tämä oli hankala rasti.

Ilman jo lämmetessä ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, olikin jo pieni hytinä päällä, että tästä saattaakin tulla varsin mukava kisa. Polkuja tallatessa ja keskustelun porinan ohella satuimme rastille jonka aiheena oli arvioida kuvioiden pinta-aloja, paperille tulostettujen merkkien määrää ja hedelmien kellumisominaisuuksia. Näistä suorituksista jäi hiukan epäilevä maku suuhun, mutta kait’ niistäkin muutama pojo saatiin.

Seuraavaksi vuorossa olikin kananmunarasti. Tehtävänä oli heittelemällä siirtää kananmuna ehjänä 60 metrin päähän. Tavanomainen metodihan on vain heittää muna muutaman metrin päähän seuraavalle henkilölle. Ei ei ja ei, tämä ei ole paras tapa. Paljon fiksumpaa on kääriä kananmunan ympärille puoli rullaa vessapaperia ja roudaria (sitä hopeista ihmeteippiä) ja laittaa koko mytty vielä parin hanskan sisälle. Nyt ei munan pitäisi mennä ihan pikku tärskystä rikki. Heitimmekin munan 60 metrin päähän 6:lla heitolla. Vähemmilläkin heitoilla olisi selvitty, mutta metsän puusto haittasi suoritusta hiukan. Referenssinä mainittakoon, että seuraava vartio 
käytti perinteistä lähestymistapaa ja heitti munaa ilman mitään suojia ja näin ollen kulutti kaikkiaan 13 heittoa munan saattamiseksi maaliin (Lisähuomautuksena kerrottakoon, että yö-rastilla kiertänyt epävirallinen huhu väitti, että teimme pohjat!).

Saavuttuamme seuraavalle rastille olikin tehtävänä kisailla ”Haluatko miljonääriksi?” -visailussa. Käytimme muutamia oljenkorsia, mutta väärä vastaus ensimmäisessä kynnyskysymyksessä aiheutti saldoksi 0-pistettä. Pieleen meni tämä tehtävä. Saman rastin toisena tehtävänä oli tehdä Mignonmuna ja virkata munalle pipo. Rastihenkilökunnalta saimme kananmunan, suklaata ja lankaa. Ensimmäiseksi Tomppa teki kananmunaan reiät nuppineulalla ja puhalsi kananmunan sisällöin pois. Tämän jälkeen suklaa laitettiin pieneen muovipussiin ja pussi trangiassa kiehuvaan veteen. 

Hetken kuluttua suklaa oli sulanut osittain juoksevaksi ja aloitimme suklaan valuttamisen kanamunan sisään. Homma ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja jouduimmekin hiukan suurentamaan kananmunassa ollutta reikää. No, tuo nyt ei kuitenkaan kovin paha juttu ollut.

Jossain vaiheessa Tomppa kuitenkin vahingossa tipautti nuppineulan munan sisälle suklaan joukkoon.

Tonin tehtävä oli opetella virkkaamaan ja virkata munalle pipo. Tonin lueskellutta A4-paperin laajuista virkkausohjetta noin tunnin verran, osoittautui, että pipoa ei synny. Ensimmäisen 4 aloituslenkin jälkeen ei ohjeiden perusteella jäänyt mitään käsitystä miten virkkaus tapahtuu. Noh, saimmepa kuitenkin Mignonmunan valmiiksi.

Eräällä rastilla tehtävänä oli pudottaa kananmuna maitolaatikkoon mahdollisimman korkealta (max 2m), kuitenkaan rikkomatta kananmunaa. Välineistöksi saimme kananmunan lisäksi 2 ilmapalloa, muovipussin, narunpätkän, palasen roudaria ja 4 juomapilliä.

Hetken pähkäiltyämme päätimme, että emme yritä rakentaa munalle pehmeää laskeutumisalustaa vaan puhkuimme ilmapallot täyteen, laitoimme kananmunan näiden väliin ja 
ilmapallo-egu-hässäkän muovipussiin. Päätimme myös pudottaa munan täydestä kahdesta metristä. Ennen pudottamista menimme seisomaan tiukasti maitolaatikon ympärille 
muodostaen ”tunnelin”, jotta muovipussi-ilmapallo-muna-härdelli ei pääsisi tippumaan ohi maitolaatikon. Kananmuna säilyi ehjänä. Pisteet kerättiin tältäkin rastilta.

Saavuttuamme yö-rastille huomasimme Ilweksen Paluun saapuneen yö-rastille hiukan ennen meitä. Ensiksi valitsimme itesellemme hyvän laavupaikan ja kutsuimme Ilweksen Paluun yöpymään nuotiopaikallemme. Pystytimme laavun, haimme nuotioalustan (tynnyrin puolikkaan) ja aloitimme ruoan valmistuksen. Syötyämme olikin jo aika hyökätä yötehtävien kimppuun.

Ensimmäinen yötehtävämme oli valmistaa lihapiirakka. Jauhoja, mausteita, jauhelihaa yms. ja trangia tulille. Loppujen lopuksi melko yksinkertainen tehtävä. 

Omatekoinen uppopaistettu lihapiirakka tuntui maistuvan tuomaristolle ja ulkonäkökin oli ihan jees. Tästäkin varmaan muutapa pojo napattiin.

Toisena yötehtävänä oli pelata Mölkkyä muita kultaisen-sarjan vartioita vastaan. Pelailimme muutamia vartioita vastaan joista voitimme kaksi ja hävisimme kolme. 

Muiden kultaisen sarjan vartioita emme tavoittaneet yön aikana, joten loput pelit jäivät pelaamatta (emme kyllä kovastikkaan muita etsineet, mutta eipä meitäkään huhuiltu). Loppuillan käytimmekin jojon ja vaellussauvan rakenteluun. 

Jossain vaiheessa myös OEK:n harmaassa-sarjassa kisaava Ruutana -vartio (Marakatti, Vide ja Kimppi) saapui yö-rastille ja liittyi nuotiopaikkamme vahvuuteen. 

Nuotiomme ympärillä yöpyikin kaikki kolme OEK:sta kisaamassa olevaa vartiota, jotka edustivat noin neljää eri partiosukupolvea, joista jopa 3 henkilöä edustivat OEK:n aikaisempia lippukunnanjohtajia.

Ilweksen paluu vetäytyi yöpuulle kymmenen maissa, Hop-Hop! puolen yön jälkeen ja Ruutana joskus myöhemmin.

Aamulla ensimmäisenä liikkeelle lähti Ruutana noin kuudelta. Ilweksen Paluu ehkä joskus seitsemän hujakoilla ja Hop-Hop!, ohjeiden mukaisesti, rynnisti liikkeelle tasan kello kahdeksan.

Sunnuntain ensimmäinen rastitehtävä oli rakentaa annetuista ja omista materiaaleista hyrrä. Aikaa 10 minuuttia. Arvosteluperusteena hyrrän pyörimisaika. Kait’ tuo pari-kolme sekuntia pyöri. Vaikea sanoa tuliko tuosta pisteitä, toivottavasti edes yksi. Samaisen rastin toisena tehtävänä oli tunnistaa valokuvien perusteella paikka. Oli siis valokuvattu esim. jokin silta Espoossa, ja tämä piti tunnistaa sekä valita kaupungin kartasta paikan sijainti. Eiköhän tuosta ainakin puolet mennyt oikein.

Toisena rastitehtävänä oli liittää kasa tunnettujen tv-sairaalasarjojen näyttelijöitä sarjoihin joissa he esiityivät. Varmasti tiedettiin ehkäpä kolmasosa, loput meni mutu-fiiliksellä.

Kolmannella rastilla pitikin sitten esitellä kisanaikana rakennettua jojoa ja tehdä muutamia temppuja. Jojomme halkesi kahti, mutta oli kuulemma muuten ihan siisti väkerrys. Pisteitä tuskin herui…

Lopuksi olikin kiritaipaleen aika, kohteena kilpailun maali. Kiritaipaleella oli muutamia kysymyksiä joihin väärin vastaamalla matka jatkui pidempää reittiä ja oikealla vastauksella lyhyempää reittiä.

Maaliin saavuimmekin hyvillä mielin. Sää suosi, kisajärjestelyt toimivat hyvin ja rastitehtävät olivat mukavia. Kaikin puolin hyvin onnistunut kisa josta nautimme täysin rinnoin.

Ensi vuonna onkin sitten Lommon (Lepi,OEK,MeMe,MuLi,Oms) (eli mm. OEK:n) vuoro järjestää Punkku. Saakin nähdä hälyytetäänkö Hop-Hop! järjestelytehtäviin vai pääsemmekö kisaamaan. Kummin vain käy niin ensi vuonnakin Hop-Hop! on mukana Punkussa.

– Vartio Hop-Hop!, 613, kultainen sarja
psta, Toni

_______________

ERÄPÖRÄYS IV – MUNAT JÄÄSSÄ// 27.02.2009 – 01.03.2009

Mentiin Espoon keskuksen Entressen edestä Hesburgeriin, jossa Karhusilmä ei saanut hampurilaista. Sitten lähdimme 85-bussilla kohti Nuuksionpäätä. Sieltä kävelimme Kattilan kautta Takalan laavulle ja paistoimme makkaraa. Tulessa oli makkaran lisäksi mm. ihmisvillaa, pulloja ja sytkäri. Spidermän valvoi toimintaa tornista. Yö meni myöhään ja sudet ulvoivat.

Aamulla heräsimme Huuliharppukostajan saapumiseen ja A-Bros:n aamuiseen vaellusmylvintään. Molemmat saapujat toivat kaivattua kahvia ja aamu lähti sen ja puuron voimin käyntiin. Takalassa kävi bousailemassa myös hiljainen mies SORTSEISSA ja oransseissa lenkkareissa.

Olimme intoa täynnä ja lähdimme Takalan laavulta Pikku-Parikkaalle. Söimme kyseisellä järvellä makoisaa spydäriä höystettynä Aapron sulate(sissi)juustolla ja munalla. Lähdimme jälleen patikoimaan ja pysähdyimme hengähtämään Takalan laavulle taas. Siellä tapasimme pelottavan koiranaisen, joten meille tuli kiire pois. Koiranainen tutki urosten merkkejä puiden juurilta. Naisen kyseltyä makuupussiemme koostumuksesta lähdimme talsimaan kohti Holma-Saarijärveä. Suursmurffi ja hänen äpäräpoika-armeijansa oli miehittänyt Holma-Saarijärven laavun , joten pakenimme järven yli nuotiopaikalle. Nuotiopaikalla Huuliharppukostaja ja Tshernobyl-barn valmistivat possupihvejä samalla, kun Tri.Kalsari, Karhusilmä ja A. A. MasterBlaster hajoilivat laavun kanssa. Oli kylmä, nälkä ja pimeä.

Kohta kuitenkin päästiin joukolla syömään ja jopas olikin maittavaa mättöä pojat vääntäneet. Mahan täytyttyä ja nuotion lämmittäessä alkoi taas mieliala nousta. Karhusilmä painui edeltä yöpuulle ja kohta seurasivat muutkin. Laavussa oli tiivis ja lämmin tunnelma. A. A. MasterBlasterkin säilyi lähes lämpimänä ohuesta makuupussistaan huolimatta, koska toverit Karhusilmä lainasi hänelle järkyttävän rumat, mutta lämpöiset ghettohousut ja fleecetakin.

Aamu valkeni kauniina, mutta kylmänä. Jossain makuupussin uumenissa soi puhelin. Soitto oli tullut vieraasta numerosta. Numeroon takaisin soitettaessa vastasi terävä-ääninen “KATI!”. Siitä saikin koko joukko hyvät naurut ja päivä lähti hyvin käyntiin. “KATI!” oli soittanut väärään numeroon. Aamiaiseksi oli munia, puuroa ja kahvia, tosin vasta sen jälkeen, kun eilispäivän jäiset kahvit ja perunamuusit oli louhittu pakeista irti.

Sunnuntaina pyöri paikalla myös paljon erilaisia sunnuntaikävelijoitä. Valtaosalla oli joku koira mukana. Oli kauniita kävelijöitä ja kummallisen näköisiä kävelijöitä ja koiria. Oli jopa kaksi koiraa, jotka oli nimetty kahdella härskeimmällä naisen sukupuolielintä tarkoittavalla sanalla. Siellä metsä sitten raikasi P:tä ja V:tä, kun koiria komennettiin.

Lihapiirakoiden grillauksen ja syömisen jälkeen koko joukko lähti bussille. Bussipysäkille tuli myös Steissin klooni jostain toisesta lippukunnasta. Se herätti hilpeyttä. Puolen tunnin kärvistelyn jälkeen bussi tuli ja koko joukko hyppäsi kyytiin. Huuliharppukostaja soitteli huuliharpullaan musiikkia, joka teki kotimatkasta entistäkin hauskemman.

_______________

JOULUJUHLA// 21.12.2009

Olarin Eräkotkien vuoden 2009 joulujuhla pidettiin tällä kertaa Espoon Olarin kupeessa sijaitsevan Matinkylän monitoimitalossa.

Tilaisuus alkoi kello 18 ja jatkui aina kahdeksaan saakka. Aloitimme joulujuhlan mukavasti muutavalla perinteisellä joululaululla, joiden jälkeen siirryimme seuraamaan sudenpentulauman esittämää Pyhän Yrjön joulukuvaelmaa. Esitys oli uskomattoman hieno!

Seuraavaksi verryttelimme äänihuulia jälleen muutamalla joululaululla.

Laulelutuokion jälkeen oli leikkituokin aika. Ehdottomaksi ykköshitiksi nousi leikki nimeltä Joulupukin taikapeili. Tätä leikkiä pelattiin aina uudestaan ja uudestaan. Eräänlainen lohikäärmehippa osoittautui myös suosituksi, sekä tietysti perinteinen strobohippa.

Jossain välissä OEK:n johtajistokin ehti esitysten pariin. Mikäpä sen perinteisimpi esitys olisikaan ollut paikallaan kuin OEK:n perinteinen pankkiryöstö.

Tottakai joulujuhlaan kuului myös itse Joulupukin vierailu Korvatunturilta lahjojen kera.

Juhlan lopuksi nautimme glögiä ja pipareita vapaan keskustelun lomassa.

Kaiken kaikkiaan paikalla oli reilut 20 henkeä. Varmaankin ajankohta verotti osallistujamäärää reilusti, mutta tälläkin joukolla saatiin aikaiseksi erittäin mukava ja lämminhenkinen jouluhla.

Ensi vuonna uudestaan!

Jouluterveisin,
Ensio Käämi

_______________

ERÄPÖRÄYS VI – MUNAT JÄÄSSÄ VOL. 2// 15.01.2010 – 17.01.2010

Oli perjantai-ilta. Tapasimme tammikuun hyisessä pakkassäässä vähän iltaviiden jälkeen Espoon Keskustan S-marketin parkkihallissa. Karhusilmä kävi kaupassa ja osti kolme kassillista ruokaa. Pakkasimme ruuat ja lähdimme kuuden aikaan bussilla kohti Rinnekotia. Kalajärven kohdalla hyppäsimme ulos bussista ja merkkasimme metsän nesteillämme. Nousimme bussiin 345, joka vei meidät perille Rinnekotiin.

A. A. MasterBlaster otti kartan esiin ja aloimme suunnistaa kohti Kämmenlampea Reitti2000:a pitkin. Onneksemme moottorikelkkailija oli käynyt ajamassa reitin, sillä nyt vain joka kolmas askel upposi polveen asti lumeen. Pitkän ja uuvuttavan kävelyn jälkeen saavuimme Saaren Musta -järvelle, mistä otimme vettä. Tri.Kalsari kaivoi rinkastaan kirveen ja hakkasi järven jäähän avannon. Nestevarastot täytettynä jatkoimme Kämmenlampea kohti.

Kämmenlammella oli intiaanien jälkiä, mutta aivan hiljaista. Tri. Kalsari oli muiden kouluttamiseksi nuotiontekokiellossa, joten hän teki vain kiehisiä ja Avaruus-Timo teki nuotion. Söimme makkarat ja carbonaattorit. A.A.MasterBlaster grillasi legendaarista vuosikertakissanruokaa. Karhusilmä suuttui ja yritti viskata gourmet-herkun nuotioon, mutta epäonnistui säälittävästi. Komea heitto lähti, mutta tulisijan valtava taustapelti ei kolahtanutkaan vaan säilyke lensi jonnekin hankeen.

Mahojen täytyttyä vetäytyminen makuupusseihin alkoi. Huuliharppukostaja viihdytti joukkoa kiperällä arvoituksella. Tsernobyl-barn oli viekkaalla päällä ja kohta oivalsikin vastauksen. Kapteeni Karhusilmä sai itkupotkuraivarit kuullessaan arvoituksen ratkaisun. Arvoitus oli kuulemma ihan tyhmä tyhmine ratkaisuineen. Kummalliset hahmot alkoivat vilistää pimeässä yössä ja koko joukko uinahti pikkuhiljaa pussiensa lämpöön.

Aamulla kengät olivat muuttuneet jäisiksi gladiaattorien haarniskasaappaiksi. Siinä niitä sitten väännettiin kilvan jalkaan. Tri. Kalsarin nuotiontekokielto petti kylmyydessä ja hän sai tehdä aamunuotion. Huomasimme, että laavun ympärillä oli lumi muuttunut yöllä hyvin keltaiseksi. Söimme ruikkareita juuston ja Görengergerin kera ja joimme kahveeta. Kun aamiainen oli popsittu, piti Karhusilmä jäistäpelastautumisharjoituksen, jossa käsiteltiin jäillä liikkumista, pelastautumista, hypotermiaa sekä harjoiteltiin pelastusköyden heittoa ja puukon käyttöä jäänaskalina.

Lähdimme kohti lounaspaikkaa X. Alkumatka sujui ripeästi tietä pitkin, mutta sitten vastaan tulikin suuri järvi. Avasimme pilkkijän avannon ja otimme vettä. Järvellä matkanteko mutkistui, koska jään päällä oli paljon vettä ja veden päällä vielä vähän jäätä. Koska matkalaisia ei huvitanut kahlata polvia myöten vedessä, kiersimme ja ylitimme järven rannan läheltä.

Järven ylityksen jälkeen menimme parhaaksi katsomaamme reittiä, jäätynyttä suota. Suo olikin risukko, jossa oli puoli metriä lunta. Vaihtoehtona oli kulkea ladulla tai kahlata hangessa. Teimme vuorotellen kumpaakin. Ladulla osa askelista kantoi, mutta läpi uponneet askeleet ovat todella rankkoja. Umpihangessa meno taas oli tasaisen rankkaa.

_______________

VAELTAVA MAJAVA// 27.05.2011 – 29.05.2011

Torstai:

Kokoonnuimme torstai-iltana kololla varsin synkissä tunnelmissa. Olin luullut hakevani kanootit perjantaina, mutta hakuaika olikin ollut torstaina. Nyt ilmassa oli siis epäilys siitä, ettei kanootteja saataisikaan. Tästä takaiskusta huolimatta kävimme läpi perusasiat ja haimme kaupasta ruokaa. Ruuat jaettiin valmiiksi kahden hengen ryhmille. Ruokalistalla oli kalakeitto, jonka kalat oli tarkoitus onkia itse, kaksi kierrosta pussipastaa, aamupuurot, makkaraa, ruikkaria, juustoa, meetvurstia ja sulatejuustoa. Kamat saatiin kerättyä ja ruoat jaettua, niin olikin aika mennä kotiin odottamaan innolla huomista lähtöä.

Perjantai:

Soitin heti aamusta Espoon Välkkyyn ja Espoon nuorisotoimen mainiot heput olivat junailleet kanoottien noudon valmiiksi siten, että minun täytyi olla kolmelta paikalla. Sain kanootit ja pääsimme siis melontaretkelle.

Kuuden aikaan pakakauduimme autoihin ”kauppakeskus” Martinsillan parkkipaikalla ja lähdimme kohti Vihtiä. Puolitoista Jenni Vartiaisen levyllistä myöhemmin saavuimme Vihdin pienvenesatamaan. Laskimme kanootit trailerista ja keskustelimme Espoolaisten moottorivenemiesten kanssa. Moottorivenemiehet kertoivat menevänsä jonnekin saaressa olevaan laavuun., etteivät olisi meidän tiellämme. Luultavasti kuitenki moottorivenemiehet halusivat nauttia hiljaisuudesta ilman partiolaislaumaa, mikä on varsin ymmärrettävää. Autot meni parkkiin ja lähdimme lyhyen turvallisuusluennon jälkeen kello kahdeksan maissa melomaan kohti Rysätarhan laavuja.

Järvellä lipui neljä kanoottia laajaa siksakkia. Viiden kilometrin matkaan kului noin kaksi tuntia. Rysätarhassa oli pieniä Vihtiläisiä partiolaisia, jotka olivat vallanneet molemmat kiintolaavut. Sehän ei tietenkään porukkaamme haitannut, koska olimme tottuneita kangaslaavun asukkaita. Söimme pussipastaa ja ongimme. Illan hämärtyessä pystytimme laavut ja kömmimme makuupusseihimme nukkumaan.

Lauantai:

Herätys oli 0900. Itse heräsin naapurilaavujen lasten ääniin jo puoli yhdeksältä. Aamutoimet ja aamiainen vei melkein pari tuntia ja vähän ennen yhtätoista olimme vihdoin taas vetten päällä. Aamulla ripsinyt pikku sade oli onneksi jo loppunut. Kanootit lipuivat jo suorempaan, mutta vieläkin oli kiemurtelua havaittavissa. Niemen kärkeä kohti mentäessä keli huononi. Vastatuuli voimistui ja aallot kasvoivat. Vähän ennen kärkeä oli jo niin isoja aaltoja, että yksi roiskaisi vettä laidan yli syliini. Kokoonnuimme niemenkärjen edessä olevan pienen saaren rantaan odottelemaan, että viimeinenkin kanootti pääsi perille.

Kun kaikki olivat koossa, jatkoimme taas matkaa. Tällä puolella niemeä oli sivumyötäinen tuuli, joka halusi kääntää kanootin poikittain. Koko ajan oli melottava tuulen puolelta tai sitten perämiehen oli ohjattava paljon, jotta kanootti pysyi suunnassa. Kello oli suunnilleen yksi kun saavuimme Rämäkän uimarannalle. Vedimme kanootit rantaan ja keittelimme hernekeitot kivien tuodessa pientä suojaa tuulelta. Oikeastaan kivet suojasivat vain keittimiä tuulelta. Jopas maistuikin kuuma hernekeitto hyvältä hyisen tuulen puhaltaessa selkään.

Täysillä vatsoilla oli hyvä jatkaa matkaa. Meloimme rantaa eteenpäin lyhyen pätkän ja saavuimme Varikkaan uimarannalle. Pojat kävivät kyselemässä polttopuita ja Isäntä-Ismo lahjoittikin kylmettyneille Partiolaisille halkoja. Muutaman tunnin pyörimme rannassa. Minä kokeilin heitellä virveliä. Petsku ja Joonas intoutuivat harjoittamaan akrobatiaa ihan kohtuullisella menestyksellä. Näimme avustetun takaperinvoltin, käsilläseisonnan ja päälläseisonnan. Täydensimme vielä juomavettä ja lähdimme takaisin Rämäkkään.

Rämäkässä viritimme telttakankaan puiden väliin tuulensuojaksi ja koko joukon onkia veteen. Kalaonni ei vieläkään suosinut ja kalakeittokalamme olivatkin varsin onnettomia. Teimme puista tulet ja keitimme sitten makkarakeittoa kalaliemessä, joka oli hiukan erikoista, mutta ihan hyvää. Aleksi oli ottanut kotoa mukaan omat hernekeitot, joten heillä Jannan kanssa olikin hernaripäivällinen. Jälkiruuaksi minä ja Joonas paistoimme ahvenemme. Minä onnettoman sintin ja Joonas syötävän kokoisen ahvenensa. Minunkin pikkuahvenstanikin riitti silti ruotoja kolmen henkilön imeskeltäväksi. Naapurissa asuva koira oli haistanut ruoanlaittomme ja kirmasi tutkimaan eväitämme. Onneksi saimme ruokamme pelastettua koiran ulottumattomiin.

Täysin vatsoin ja nuotion ääressä lämmenneinä päätimme palata takaisin Rysätarhaan, josta olisi Sunnuntaille lyhyempi matka. Tämä päivän viimeinen matka taittui jo merkittävästi ripeämmin kuin aiemmat matkat. Lisäksi niemen kärjen takana ei enää tuullut yhtään ja oli jopa lämmin keli. Tyynessä vedessä kanoottimme lipuivat suoraan ja rauhallisesti.

Rämäkässä olivat paikalla sama Vihtiläinen partiojohtaja, joka oli vaihtanut porukkansa vähän isompiin lapsiin. Heitä oli vähemmän kuin edellisenä iltana, joten he luovuttivat meidän käyttöömme toisen puulaavuista. Sehän sopi. Nyt oli puulaavu alla ja siihen eteen saimme Ismon lahjoittamista puista hyvän nuotion. Aleksi teki heidän keittoaineksistaan makkaraperunat. Minä, Petsku ja Joonas lähdimme melkein heti kanootilla ongelle. Vesi oli tyyntä. Kanootti ajelehti rauhallisesti ja koko ajan söi. Jos ongen laski pohjaan, siihen jäi simpukka roikkumaan. Ylempää vedestä tuli särkikaloja ja pieniä ahvenia. Nostimme yhteensä 33 kalaa ja palautimme osan heti takaisin veteen. Loput menivät elävinä ämpäriin, jossa oli vettä.

Paistoimme Petterin kanssa tikkupullat ja minä lisäksi muutaman pikkukalan. Kello alkoi olla niin paljon, ettei enää huvittanut askarrella kalojen kanssa. Kävin viemässä yli jääneet kalat takaisin järveen, mutta nehän jäivät mokomat kellumaan pinnalle. No ehkä ne siitä virkoavat, tuumin ja menin muihin puuhiin. Puoli tuntia myöhemmin menin katsomaan ja suunnilleen puolet kaloista kelluivat edelleen kuolleena rannassa. Keräsin raadot takaisin ämpäriin ja vein metsään, jottei naapurilaavun lapset aamukalaan mennessään järkyttyisi. Palatessani huomasin kaikkien muiden nukkuvan ja kömmin sekaan.

Sunnuntai:

Aamu valkeni tyynenä ja pilvisenä. Keittelimme loput puurot ja kahvit. Lähdimme tyynelle järvelle melomaan ja samaan matkaan, johon perjantaina kului kaksi tuntia, meni enää tunti. Perjantaisesta siksakista ei ollut enää tietoakaan. Vihdin venerannassa odotti parkissa autot ja traileri. Juuri ennen rantautumistamme alkoi tihuttaa vettä, joten pakkasimme aika nopeassa tahdissa ja lähdimme kotia kohti.

Kiitokset:

Espoon Nuorisotoimelle kanoottien lainasta ja reilusta palvelusta, Matin ja Petterin vanhemmille autojen lainasta, Isäntä-Ismolle polttopuista, Vihtiläisille partiolaisille asiallisesta toiminnasta sekä tietysti mukana olleille Eräkotkille.

Kirjoittanut: 
Retkenjohtaja Matti